Riemua Ranskassa

Baskeri vinoon, patonki kainaloon ja viikset huulille. Laukussa vain makuupussi ja vaihtoalkkarit, pimeä Pariisi ja ehkä oikea bussi. Bussipysäkiltä metroon ja heti paljastun. Suomalainen nainen vastapäätä selvittää Pariisin nähtävyyksiä ja neuvoo hyppäämään oikealla asemalla. Vastassa Marco, pusu poskelle ja matka kohti majoitusta. Puolikas pullo italialaista viiniä ja melkein alaston kämppis. Aamulla törkeän kallis junamatka Lilleen ja asemalla Jutta.

Ihana Jutta, hullu Jutta, hauska Jutta ja pelastava, pyöräilevä Jutta. Lille on kaunis ja aurinkoinen, kaupat täynnä houkutuksia ja Jutan huone juuri sopiva kahdelle karkulaiselle. Illalla kansainväliset kaljat ja matka kohti yökerhoa. Edessä pitkä ja hikinen yö: tanssia, naurua ja uusia tuttavuuksia. Aamulla Lillen hiljaiset kadut ja matka tarakalla kohti yösijaa. Kapea peti, lämmin peitto ja Jutan kainalo. Sopu sijaa antaa.

Sunnuntaina suuntana eläintarha. Apinahäkissä apinat näyttelevät elämääni ja pieni apinavauva on suloinen. Piknikkiä ilman eväitä nurmikolla, kuperkeikkoja minihameessa ja yksi kärrynpyörän yritelmä. Samalla viltillä pari ranskalaista, jotka eivät suostu puhumaan englantia. Täydellisen sunnuntain kruunaavat sushi ja aikainen uni.



Maanantaina aikainen herätys ja lähtöhalaus Jutalle. Suuntana Pariisi, ihana, iso, hikinen, kuuma ja aurinkoinen Pariisi. Rakastun ensisilmäyksellä, tänne on pakko päästä uudestaankin. Kävelen leveitä bulevardeja, ihmettelen Eiffeltornia ja kuvailen Riemukaarta. Kävelen, kävelen ja kävelen. Istun katukahvilassa lounaalla ja löydän kauniit korvakorut pienestä putiikista. Hymyilen kilpaa auringon kanssa ja nautin ympäröivästä suuruudesta. Hetken samaistun Ameliéhen ja unohdan rakkulat varpaissani. Luxembourgin-puistossa saan seuraa ranskalaispojasta, joka kertaa minulle Pariisin ja Ranskan historiaa. Illalla myöhästyn lentokenttäbussista ja jään syömään creppejä Pariisiin. Yöllä kävelen sateessa bussipysäkille ja hyvästelen Marcon. Bussimatkan kuuntelen bussipysäkkien nimiä ja jännitän osaanko hypätä oikealla pois. Taas matka lentokentälle ja ryanairkirous: nukkuminen lattialla makuupussi tyynynä.

Italiassa kesä: kaikki on vihreää ja vehreää. Ilmassa tuoksuu uusi elämä ja ihmiset ovat kuoriutuneet toppatakeistaan. Katumme päähän on tipahtanut taivaasta snägäri. Kotimatka päättyy nakkikioskille.

Päiväkahvit Gandalfilla

Paras tapa tutustua naapureihinsa on mennä lainaamaan sokeria kakkua varten, koputtaa ovelle naapureiden häiritessä kotirauhaa tai jättää omat avaimet ja puhelin lukitun oven taakse. Olen ollut eilisestä lähtien yksin kotona kämppisteni matkustaessa Palermoon Etelä-Italiaa ihailemaan. Olen viettänyt tätä vapautta videoita katsellen (muunmuassa My Blueberry Nights italiaksi, ymmärsin!) ja sohvalla maaten. Päätin sitten tänään ryhdistäytyä ja suoritua lenkille vesisateeseen. Lenkille lähtiessä puolitan aina avainnippuni siten, että toisessa nipussa on matkaan lähtevät kotiavaimet ja toisessa nipussa yliopiston pukukaapin avaimet. Ja kappas kummaa, kun olen laittanut ulko-oven visusti kiinni, on kädessäni oranssi avaimenperä ja yliopiston pukukaapin avaimet. Meinasi hetkeksi tulla äitiä ikävä, kun tajunnan räjäytti tieto siitä, että ne kämppiksetkin ovat auringon alla satojen kilometrien päässä ja minä olen lukittuna oven väärälle puolelle ilman puhelinta ja rahaa.

Rohkaisin itseni, kokosin mielessäni pari suhtkoht kieliopillisesti pätevää lausetta ja soitin naapurini Herra Gandalfin ovikelloa, silläkin uhalla, että oven takaa kuului perheriitamaista ääntä. Oven avasi Herra Gandalfin vaimo, joka hämmästyneenä kuunteli kertomustani ja kysymystäni siitä, josko jollakin talossa olisi jokaiseen oveen käyvä yleisavain. Rouva Gandalf rauhoitteli minua ja pyysi käymään sisälle ja istumaan sohvalle. Herra Gandalf toisi minulle kohta kahvia ja tottakai me saamme tämän selviteltyä. Rouva Gandalf löysi vuokranantajani numeron ja soittaen pyysi Maria Rosariaa tulla aukaisemaan ovi minulle.

Odotellesani Maria Rosarian saapumista juttelimme Rouva ja Herra Gandalfin kanssa mukavia. He kummeksuivat sitä, että kämppikseni asuvat yhdessä, vaikka eivät ole edes kihloissa ja sitä, että me kuljemme niillä polkupyörillä joka paikkaan. Sain kuulla heidän lapsistansa sekä lapsenlapsistaan ja vastavuoroisesti vastasin heidän kysymyksiinsä omasta perheestäni. He kertoivat myös haaveilevansa matkasta Norjan vuonoille. Vapautin sisäisen matkatoimistovirkailijani ja maalailin heille kauniita kuvia (heikolla italiallani) Norjan jylhistä vuonomaisemista. Herra ja Rouva Gandalf innostuivat tarinoistani niin, että pyysivät jäämään myös lounastamaan seurakseen. Kieltäydyin kohteliaasti, olinhan heidän olohuoneessa haisevana lenkkivaatteissani.

Viidentoista minuutin kuulustelun jälkeen Maria Rosaria vihdoin saapui pelastamaan minua hieman tukalasta tilanteesta. Rouva Gandalf oli valistanut minua sen verran, että osasin vuokranantajani saapuessa onnitella häntä perheenlisäyksestä. Sain vihdoin oven auki ja oikeat avaimet kouraan, ja vastedes Herra Gandalfikin varmasti kysyy mitä minulle kuuluu epämääräisten murahdusten sijaan. Lisäksi tuli puhuttua italiaakin, koska missasin Italian puhetunnin tämän hässäkän vuoksi.

Huomenna matkustan Ranskaan Juttaa ja Marcoa katsomaan. Toivottavasti selviän Ranskanmaalla hyvällä ranskan kielitaidolla, eli Beatlesin Michelleä hoilaten. Pian nähdään Jutta ja Marco!