Tiedättehän tunteen, että välillä pitää päästä pois vanhoista kuvioista ja nähdä ja kokea jotain uutta. Onneksi Ryanair ja kontaktit ympäri maailmaa kaverinkaveinkumminkaimoihin mahdollistavat nämä pakenemiset arjesta ja tästä rankasta opiskelijaelämästä.
Hyppäsin siis taas lentokoneeseen ajattelematta lainkaan ilmastonmuutosta ja lensin kohti Madridia. Ennen lentoa kuitenkin vietimme Satun ja seitsemän espanjalaisen vaihto-oppilaan kanssa yön Bergamon lentoasemalla. Olimme siis parhaimmassa vedossa saapuessamme Madridiin ja kohdatessamme houstimme Simon: väsyneinä, tukka pystyssä ja Satu vuoden vanhempana.
Kaiken tämän italialaisen pinnallisuuden jälkeen Madrid tuntui äärimmäisen miellyttävältä paikalta. Ihmiset olivat rentoja ja normaaleja. Kukaan ei tuijottanut ja osoitellut sormella. Vaatekaupoissa oli oikeasti kivoja vaatteita, kaupunki oli täynnä mukavia kahviloita ja ennen kaikkea, mikä parasta, tapasin ihan loistavia ihmisiä!
Päivät Madridissa kuluivat rauhallisesti kaupunkia kierrellen, espanjaa kuunnellen, taidetta katsellen, pubissa istuen ja ihmisiä tavaten. Hieman harmittaa, etten päässyt osallistumaan The Rocky Horror Picture Show -musikaaliin ja siihen liittyviin naamiaisbileisiin, mutta silti, Diegon luona järjestetyt leffan katselukarkelot olivat kokemus sinänsä. Suomalaisvieraat vain eivät tuntuneet olevan yhtä riemuissaan elokuvasta kuin espanjalaiset...
Madrid on elämää sykkivä kaupunki. Kadut ovat täynnä ihmisiä myös öisin ja baarit auki aamuun asti. Kahden jälkeen yöllä ei ole liian myöhäistä lähteä tanssimaan. Ja baarin sulkeutuessa kuudelta voi juhlimista jatkaa laittomasti aukiolevissa kuppiloissa. Lauantaiaamuna saavuimme Simon kämpille joskus kahdeksan aikaan aamulla taskut täynnä metron varoitustarroja ja kamera täynnä todistusaineistoa.
Viimeisenä päivänä siis nukuin auringon ja lämpöisen kelin ohi. Ja jäi ne Picassot ja Salvador Dalit näkemättä Reina Sofiassa. Onpas siis ainakin yksi hyvä syy matkustaa uudestaan Madridiin.
Suuri kiitos siis Simolle ja Raisalle hyvästä opastuksesta ja huolehtimisesta sekä mainioista korttipelihetkistä sekä tietenkin Sadulle matkaseurasta!
2 kommenttia:
Oman elämänsä sankari, tuo Maiju Varimo. Päivieni valo ja kimallus, iltojeni autuus ja ihanuus. Kuulostaa villiltä ja vapaalta elosi tuo kaukana, oi jospa olisin saanut olla mukana. Rakkautta ja anarkiaa. Ja ehkä hieman vingutusta. Tiedät kyllä minkä.
anonyymi, sut ottaisin mielellään tänne viettämään tätä villiä elämää mun kanssa. tällähetkellä olen aivan vauhkona syväreideni kanssa kirjastossa. en tiedä miten handlaan tämän, vaikka olenkin sankarini. :)
rakkautta ja anarkiaa myös Suomeen, fight the power!
Vingutuksiin! :)
Lähetä kommentti