Veronaa ja vastoinkaymisia

Kielikurssin lapipaasyn jalkeinen helpotus vaihtui hyvin akkia ahdistukseksi ja paniikiksi. Saavuimme Veronaan ja aluksi kaikki tuntui menevan oikein mainiosti. Saimme kivan valiaikaisen asunnon viideksi paivaksi, jotta ehtisimme etsia pysyvaa asuntoa. No asunnonkin etsinta meni aluksi hyvin kivuttomasti, ensimmainen soitto tarppasi ja saimme hulppean asunnon lahelta keskustaa. Mutta. Asuntoon paasemme asumaan vasta lokakuun 20. paiva. Vuokraisanta lupasi jarjestaa asumisemme siihen asti, mutta eilen saimmekin puhelun, ettemme alkuperaisen suunnitelman mukaan voikaan menna asumaan vuokranantajan aidin isoon asuntoon. Olemme siis asunnottomia kolme viikkoa.
Armonaikaa on viela huomiseen, joten odotan suuren ihmeen tapahtumista.

Joka paiva Veronaan saapumisen jalkeen olemme ravanneet laakiksen ja keskustan yliopistokampuksen valia. Kukaan ei oikeastaan tienny, etta tulemme viettamaan vaihtovuotta Veronaan. Olemme siis hieman hukassa ja vietamme paivat selvitellen asioita ja jutellen eri professorien kanssa. Onneksi hammaslaaketieteen vaihtokoordinaattori on oikein mukava ja ystavallinen mies, joka lupasi jarjestella asiamme kuntoon. Tapaamme hanet tanaan uudestaan, jospa tietaisimme iltapiavalla alkaako koulumme huomenna vai milloin.

Kielikurssit ovat pyorahtaneet kayntiin jo viime viikolla. Paasemme kuitenkin viela mukaan niille ja huomenna olisi sitten ensimmainen luento.

Sitten jotain Veronasta. Turhaan ei Lonely Planetissa ylstetty Veronaan yhdeksi Italian kauneimmista kaupungeista, sillà juuri sita se on. Kaikki on niin idyllista(poitsi kaupunginosa, jossa talla hetkella asustamme), ettei taalla voi asua kuin onnellisia ihmisia. Kaupungin halki virtaa joki ja kaupungin ulkopuolella kohoavat vuoret. Keskusta koostuu kauniista varikkaista taloista ja kaupunkia ymparoi kaupunginmuuri. Turisteja on ainakin viela aika runsaasti, mutta toivottavasti ne kaikkoavat talven myota. Asukkaita on noin 250 000, joten kaupunki on aika iso ja elavainen. Ensinakemalta mina tykkaan kovasti ja luulen, etta viihdyn hyvin koko vuoden.

Nyt kaikki peukalot pystyyn, jotta saamme katon paan paalle keskiviikon jalkeen. :)

Uutisia Suomesta

Koinpas karmaisevan yllätyksen lounastauolla kun avasin tv:n juuri sopivasti uutisten aikaan. Italialassa uutisten ykkösaiheena on tämän päivän ollut Kauhajoen koulusurma. Yritin ymmärtää Ylen dupattuja uutispätkiä, mutta jouduin kyllä menemään nettiin saadakseni lisää tietoa kuolleiden määrästä ja ampujan motiiveista. Suomen uutiset ovat olleet puheenaiheena myös meidän vaihtareiden keskusteluissa.

Tänään lintsasin iltapäivän kulttuuriluennot, koska meidän piti etsiä asumusta Veronaan ja mielestäni ne luennot ovat ollet ihan turhia. En ymmärrä sedän jorinoista mitään ja esimerkiksi perjantaina kuuntelimme kaksi tuntia italialaisten perinnelauluja. Jokaisen sanat olivat luokkaa nannaaa, ninnaa, nonnaa... Pelasimme sitten ristinollaa kaksi tuntia.

Minulla ei ole vielä asuntoa Veronassa. Ja oikeastaan en edes tiedä milloin kouluni alkaa, ehkä maanantaina. Saimme Henkan ja Elinan kanssa hankittua eräästä asuntolasta huoneen viikoksi 500 eurolla. Siis aivan törkeän kalliilla. Menemme lauantaina etsimään asuntoja ja toivon todella, että löydämme jonkun hyvän halvalla, varustettuna netillä ja pyykinpesukoneella. Sain viitisen asuntojen vuokraajan yhteystietoa Veronassa asuvalta Elenalta. Ehkä joku haluaa vuokrata asunnon kolmelle kiltille suomalaisopiskelijalle...

Tänään kävimme myös katsastamassa Siennan kaksi museota, joihin pääsi opiskelijana ilmaiseksi sisään. Museoissa oli lähinnä freskoja ja veistoksia keskiajalta, jolloin Sienna on ollut suurimmassa kukoistuksessaan. Duomon museosta pääsi pieniä kierreportaita kirkon muurille, eli kirkon keskeneräisen osan raunioille, katsomaan näkymiä yli Siennan. Näkymät olivat kyllä upeat. Alas kapuaminen vain teki hieman tiukkaa, meinasi korkeanpaikankammo iskeä..

Huomenna juhlistamme Henkan synttäreitä menemällä ravintolaan syömään ja sen jälkeen suuntana olisi paljon puhuttu Tea Room, jossa on tarjolla yli 100 teelajiketta ja kuulemma aivan mielettömän hyviä jälkiruokia. Maltan tuskin odottaa...

Lehtikatsaus

La Repubblica on Italian yksi suurimmista sanomalehdistä. Eilisellä Pisan reissulla Henkka osti kyseisen lehden ja pongasi sieltä suomalaisen yleisöosastokirjoituksen. Tunteeko kukaan Egidio Kaunis Pimppiä Jyväskylästä? Sinänsä Herra Pimppi kirjoitti ihan asiaa, onhan nuo lentoyhtiöt menneet aikaisemminkin konkurssiin, joten mitä ihmeellistä on l'Alitalian konkurssissa? Kuinkahan moni huomasi saman La Repubblicalle sattuneen mokan....

Kävimme eilen ihastelemassa italialaisten osaamista rakentamisessa. Kohteena oli Pisan kaupunki ja Pisan torni. Ja olihan se torni kyllä hieman vinossa. Paikka kuhisi turisteja kuvaamassa itseään tornia tökkäämässä. Oikeastaan kaupungissa ei ollut muita suuria nähtävyyksiä, joten Pisalla oli onnea palkatessa tornin epäonninen rakennuttaja.

Kaupunkina Pisa oli ihan kiva, koska siellä oli tilaa hengittää ja olla. Siennassa keskustan keskiaikaiset kapeat kadut ja korkeat talot on ruvenneet hieman ahdistamaan. Siennan keskustassa ei taida olla yhtään puuta, vain kiveä ja tiiltä.

Jatkoimme Pisasta vielä matkaa junalla Luccan kaupunkiin, joka on aivan Pisan kupeessa. Lucca oli kyllä äärettömän kaunis ja vehreä paikka, siellä olisi viihtynyt pidempäänkin. Keskustaa ympäröivät isot viheralueet, joissa ihmiset lenkkeilevät ja pyöräilevät sekä asettavat nurmelle piknik-korinsa. Mekin harrastimme piknikkiä, tosin kannoimme puiston penkeille pizza-laatikot.

Illalla lauantain kunniaksi vietimme drinkkibileitä. Ostimme drinkkitarpeet 14 eurolla, paljon mahdollisimman halvalla. Rommikola 80 centin colasta ja 8 euron rommista ei ole hyvää, voin kertoa.

Ensi viikolla olisi sitten viimeinen viikko Siennassa ja muutto Veronaan. Vielä emme ole saaneet asuntoa, varmin tapa saada edullinen kämppä on varmaan mennä paikan päälle katselemaan. Tiedossa on siis ainakin parin päivän asuminen hostellissa. Ensin kuitenkin pitää selvittää kunnilla italian suullinen ja kirjallienn tentti. Siirryn siis kirjojen ääreen ja ryhdyn pänttäämään epäsäännöllisiä verbejä.

TV:tä pizzan ja viinin kera

Päivän kaksi uutta sanaa ubriaco/-a, joka tarkoittaa humalassa olemista ja eruzion, joka tarkoittaa purkausta. Aina voi oppia uutta ja luulen, että tulen viljelemään näitä sanoja usein puhuessani italiaa. Ubriaco-sanalle tulee varmasti käyttöä, sillä viiniä juodaan aika runsaanlaisesti ja bileitä riittää varmasti koko vuodeksi.

Viini on siis todella halpaa kaupoissa. Olemme harrastaneet lähinnä alle kahden euron viinejä, jotka kuitenkin ovat oikeasti (yleensä) todella hyviä ja juotavia. Melkein joka päivä tulee juotua lasi tai kaksi. Tänään teimme lounaalla kanaa viinikastikkeessa, joka sitten nautittiin viinin kera. Oli ainakin hauskaa Italian kulttuuri ja historia -luennoilla, jotka pidettiin iltapäivällä.

Luennoitsija, professori Alessandro Falassi, piti oikein mielenkiintoisen ja opettavaisen luennon italialaisten identiteetin rakentumisesta. Luento oli tietenkin italiaksi, joten ymmärsin luennosta lähinnä professorin sanomat oheismateriaalin sivunumerot.
Luennon päätteeksi katsoimme hulvattoman hauskan videon aakkosista. Video oli 70-luvulta, joten voitte vain kuvitella miten laadukasta katseltavaa se oli.

Kun nyt pääsin videoihin, voin kirjoittaa myös pari valaisevaa faktaa italialaisesta tv:n ohjelmatarjonnasta. Italian tv on oikeasti täynnä sontaa. Jokaisessa ohjelmassa, jopa poliittisissa väitteilyissä, on taustalla blondi, vähäpukeinen nainen ilman mitään järjellistä tekemistä.


Itseasiassa katsoimme Elinan ja Henkan kanssa ohjelmaa, jossa etsittiin kahta vähäpukeista ja mahdollisimman vähäjärkistä naista tv-ohjelman taustatytöiksi. Ehkä aivottominta viihdettä pitkään aikaan. Vetää vertoja jopa tämänvuotiselle Suomen Big Brotherille.

Italialiset rakastavat tv-visailuja, koska niitä tuntuu tulevan tv:stä jatkuvasti. Täällä pyörii edelleenkin Onnenpyörä, tosin ilman Janne Porkkaa. Ja tämän aamun uutisissa kerrottiin erään miehen voittaneen 500.000 euroa paikallisessa Ota tai Jätä -visailussa. Pääsisiköhän sellainen Suomen uutisiin, epäilen.

Uutiset muutenkin ovat aivan erilaisia kuin Suomessa. Uutisankkurina on AINA vaaleatukkainen nainen. Uutisissa kerrotaan normaalien uutisten lisäksi murhatuista ihmisitä ja vielä parhaimmassa tapauksessa näytetään kuvia silvotuista ruumiista. Huvittavinta antia uutislähetyksissä on päivittäinen horoskooppi. "Tänään vesimiehellä on odotettavissa onnea rakkaudessa....."

Taidan pikkuhiljaa siirtyä täältä irkkupubista kotiin syömään iltapalaa ja katsomaan joko se netti toimisi sielläkin. Onhan sen tulemista odotettukin jo kohta kolme viikkoa.... :)

Buongiorno!

Kuten tapoihini kuuluu, kaikki tapahtuu hieman myöhässä, myös tämän blogin avaaminen. Suunnittelin sen kirjoittamista koko kesän ja saan laitettua sen pystyyn, kun kolmas viikko jo käynnistyy Italiassa.

Kaiken sen odotuksen jälkeen kysyn miltei päivittäin itseltäni, mitä helvettiä minä täällä teen?

Tämänhän pitäisi olla paratiisi Suomen jälkeen. Silti tunnen olevani täysin hukassa, kujalla pihalla, siis eksyksissä. En ymmärrä pahemmin italiaa, vielä vähemmän puhun sitä. Helteessä kaipaan Suomen sateista kesää ja pimeää syksyä. Aamukahvilla haluaisin erikoiskahvin sijaista ison kupin mustaa, pannun pohjaan palanutta suodatinkahvia. Bileissä juoksemisen sijaan haluaisin maata peiton alla. Kaupungissa elämisen sijaan haluaisin tallustella kumisaappat jalassa keskellä korpea. Tämä on varmaan se kuuluisa alkushokki.

Mutta toisaalta, nautin uusien ihmisten tapaamisesta. Nautin tunteesta, että pärjäänkin, selviän päivästä toiseen vieraita kieliä puhuen ja vierailla kaduilla kävellen. Opin joka päivä ainakin sanan tai kaksi italiaa. Vuodessahan niitä kertyy monenmonta. Ja voi sitä tunnetta, kun joku oikeasti ymmärtää mitä yritän italiaksi sanoa!

Täällä sunnuntainen junareissu tuo mukanaan Firenzen mahtavat taideaarteet ja äärettömän kauniin kaupungin, kun Suomessa pääsisin samalla hinnalla Oulusta Muhokselle Muhoskellariin, eikä rahaa jäisi edes yhteen tuoppiin. Eikä viikonlopun reissu Roomaankaan ole mahdotonta, sekin on jo kahden viikon aikana koettu.

Seuraamalla huhupuheita eksyy ihmeellisiin italialaisiin contrada-juhliin, joissa vanhat italialaiset papat soittaa YMCA:ta mummojen nostellessa jalkoja samaan tahtiin. Ja sitten toisaalta huomaakin olevansa innostunut jalkapallosta ja istuvansa keskiaikaisen talon keittiössä ja yrittävänsä huutaa kovempaa kuin saksalaiset jalkapallofanit.

Suomi tuli luokseni helpottamaan koti-ikävääni syksyisenä sadesäänä. Ja löysin paikan , jossa voin käydä ilmaiseksi netissä valaisemassa uutispimentoani ja päivittämää kuulumisia kotipuolesta. Olen nimittäin elänyt kaksi viikkoa ilman tv:tä, sanomalehtiä ja nettiä, siis täysin ulkopuolella oikeasta maailmasta.

Toivottavasti opin vielä juomaan kahvini maidon kanssa, kaikki kuitenkin on aivan äärettömän upeaa. Un caffé latte, grazie!