Joululomani Suomessa venyi miltei kuukauden mittaiseksi. Nautin Suomen pimeästä talvesta sekä ystävien seurasta. Välillä tuntui, ettei millään olisi malttanut palata takaisin Italiaan, sen verran mukavaa oli palata tuttujen ihmisten ja rutiinejen pariin.
Hyppäsin kuitenkin lentokoneeseen viime sunnuntaina ja saavuin Suomen sydäntalvesta keskelle kevättä. Sää Veronassa on kuin meillä Suomessa toukokuussa; aamulla puettu toppatakki on ehdottomasti liikaa päivällä auringonpaisteessa.
Heti maanataina suunnistimme lautojemme kanssa Dolomiiteille Pinzoloon, jossa laskimme ensimmäisen iltapäivän. Rinteet olivat mainiossa kunnossa ja pääsimme nauttimaan auringonpaisteestakin. Suomen laskulippuihin verrattuna liput Pinzolossa olivat huomattavasti halvemmat ja rinteet huimasti pidempiä (pisimmät yli 3,5km!)
Tiistaina jatkoimme laskuharjoituksia Madonna di Campigliossa, joka oli aivan valtava keskus. Rinteitä riittäisi laskettavaksi vähintään viikoksi. Yöllä oli satanut lunta noin 15cm, joten päivän ensimmäiset laskut laskettiin umpihangessa. Muutenkaan aamun tuuli ja lumisade eivät ennustaneet loppupäivästä kovinkaan nautinnollista. Iltapäivästä pilviverho kuitenkin repeili ja ehdimme pari tuntia laskea täydellisessä säässä.
Italialainen kaverimme on kotoisin Pinzolosta ja hänen kauttaan saimme hankittua edullisen ja laadukkaan Bed&Breakfast paikan. Lisäksi meidät kutsuttiin joka ilta syömään Patricin äidin luokse. Patricin äiti oli vielä pahempi huseeraaja kuin oma äitini. Lautaset olivat ääriään myöten täynnä kun istuimme pöytään. Ja kun sai syötyä lautasensa tyhjäksi työnnettiin sille lisää ruokaa tai pöytään tuotiin uusi ateria. Ruuan jälkeen kannettiin koko baarikaapin sisältö pöytään ja alettiin maistelemaan erilaisia grappoja sekä viinejä. Lopuksi illallinen kruunattiin kahvilla sekä teellä. Kolmen tunnin syömisen sekä pakollisten yhteiskuvien ja lehmänvalintavideoiden jälkeen vyöryimme majapaikkaamme.
Keskiviikkona laskimme vielä aamupäivän Pinzolossa, joka Madonna di Campiglion jälkeen tuntui kovin pieneltä. Muita laskijoita ei ollut paljon liikenteessä, joten laskut sujuivat melko sujuvasti. Selvisin reissusta hengissä paria kaatumista lukuun ottamatta. Ehkä silti yritän tällä viikolla etsiä edullisen laskukypärän Veronasta ennen ensi viikon paluutamme Pinzoloon.
Tänään aloitin sitten opiskelijaelämän Veronassa ja kävin pasteeraamassa aamupäivän leikkaussalissa. Kaikki oli ennallaan; opiskelijat sormi omassa suussa ja professorit turhan tärkeinä. Sain tehtyä 30 tuntia kliinistä harjoittelua kirurgialla, kun eräs kirurgi kirjoitti pari ylimääräistä nimikirjoitusta. On se helppoa tämä koulunkäynti!
