Joululomani Suomessa venyi miltei kuukauden mittaiseksi. Nautin Suomen pimeästä talvesta sekä ystävien seurasta. Välillä tuntui, ettei millään olisi malttanut palata takaisin Italiaan, sen verran mukavaa oli palata tuttujen ihmisten ja rutiinejen pariin.
Hyppäsin kuitenkin lentokoneeseen viime sunnuntaina ja saavuin Suomen sydäntalvesta keskelle kevättä. Sää Veronassa on kuin meillä Suomessa toukokuussa; aamulla puettu toppatakki on ehdottomasti liikaa päivällä auringonpaisteessa.
Heti maanataina suunnistimme lautojemme kanssa Dolomiiteille Pinzoloon, jossa laskimme ensimmäisen iltapäivän. Rinteet olivat mainiossa kunnossa ja pääsimme nauttimaan auringonpaisteestakin. Suomen laskulippuihin verrattuna liput Pinzolossa olivat huomattavasti halvemmat ja rinteet huimasti pidempiä (pisimmät yli 3,5km!)
Tiistaina jatkoimme laskuharjoituksia Madonna di Campigliossa, joka oli aivan valtava keskus. Rinteitä riittäisi laskettavaksi vähintään viikoksi. Yöllä oli satanut lunta noin 15cm, joten päivän ensimmäiset laskut laskettiin umpihangessa. Muutenkaan aamun tuuli ja lumisade eivät ennustaneet loppupäivästä kovinkaan nautinnollista. Iltapäivästä pilviverho kuitenkin repeili ja ehdimme pari tuntia laskea täydellisessä säässä.
Italialainen kaverimme on kotoisin Pinzolosta ja hänen kauttaan saimme hankittua edullisen ja laadukkaan Bed&Breakfast paikan. Lisäksi meidät kutsuttiin joka ilta syömään Patricin äidin luokse. Patricin äiti oli vielä pahempi huseeraaja kuin oma äitini. Lautaset olivat ääriään myöten täynnä kun istuimme pöytään. Ja kun sai syötyä lautasensa tyhjäksi työnnettiin sille lisää ruokaa tai pöytään tuotiin uusi ateria. Ruuan jälkeen kannettiin koko baarikaapin sisältö pöytään ja alettiin maistelemaan erilaisia grappoja sekä viinejä. Lopuksi illallinen kruunattiin kahvilla sekä teellä. Kolmen tunnin syömisen sekä pakollisten yhteiskuvien ja lehmänvalintavideoiden jälkeen vyöryimme majapaikkaamme.
Keskiviikkona laskimme vielä aamupäivän Pinzolossa, joka Madonna di Campiglion jälkeen tuntui kovin pieneltä. Muita laskijoita ei ollut paljon liikenteessä, joten laskut sujuivat melko sujuvasti. Selvisin reissusta hengissä paria kaatumista lukuun ottamatta. Ehkä silti yritän tällä viikolla etsiä edullisen laskukypärän Veronasta ennen ensi viikon paluutamme Pinzoloon.
Tänään aloitin sitten opiskelijaelämän Veronassa ja kävin pasteeraamassa aamupäivän leikkaussalissa. Kaikki oli ennallaan; opiskelijat sormi omassa suussa ja professorit turhan tärkeinä. Sain tehtyä 30 tuntia kliinistä harjoittelua kirurgialla, kun eräs kirurgi kirjoitti pari ylimääräistä nimikirjoitusta. On se helppoa tämä koulunkäynti!
6 kommenttia:
Olisit vaan ottanut mun vihjeestä vaarin ja napannut sen kauniin pinkin prinsessakypärän, kuten jo kaupassa taisin neuvoa - vai munko se piti itselleni ostaa, ihan vain talvenvaralle, noin niinku muuten. Mähän lasken vaan tasoa.
Voin kuvitella siellä lumisten huippujen kuumimman kissan ja äässin, joka ei jätä ketään kylmäksi. Ja ne liilat siteet, jotka halkovat lumenvalkoista tyhjyyttä. Otitko laudan tehoista kaiken irti??! Varmasti??!
Just checking.
Ikävöitsen sua jo nyt. Ainakin silloin kun kukaan ei juuri hoitele mua.
pusmus.
Ja niin siis hei. MÄ AINAKIN LUEN TÄTÄ BLOGIA, VAIKKEI MUUT LUKISIKAAN.
kyl luetaan vaan ei uskalleta kommentoida
Luetaan, luetaan.
Tervetuloa takaisin! :)
Hianoa Maiju!
Aikamoiset poltteet tuli, kun teidän videoita ja kuvia kattelee. Laskupäiviä on itellekkin kertyny jo viikon verran, mutta ei ihan kuvailemissas rinteissä:) Syötteellä oli taas aikamoinen meininki viikonloppuna. Harmi että oot reissussa kun tullaan sinne päin:(
Hieman harmittaa etten ole laskemassa ja harrastamassa sitä laskemisen ulkopuolista elämää Madonna di Campigliossa. Mutta toisaalta ei se Madridkaan niin huono vaihtoehto ole.... :)
Nauttikaa matkastanne, ainakin itse olen tykännyt kovasti reissuistamme laudat jalassa. Mennään ainakin maaliskuun lopulla taas uudestaan.
Lähetä kommentti