Dublin on jotain aivan muuta kuin ne rauhoittavat merestä ja hurjista törmäistä otetut otokset Irlannin pohjoisrannikolta. Dublin on kaaosta, melua, sotkua, likaa ja sekasortoa. Niin ja lukemattomia pubeja Guinness-mainoksineen. Mutta ei sentään sadetta ja tuulta, vaan auringonpaistetta ja pientä pakkasta.
Miniloma Dublinissa oli juuri sopivan mittainen. Parissa päivässä ei ehtinyt ahdistua liikaa siihen kaikkeen sekasortoon, mikä kaupungissa vallitsi, ja ehdimme hyvin nähdä kaikki tärkeimmät nähtävyydet Trinity Collegesta Oscar Wilden patsaaseen. Iltaisin pistäydyimme pubeissa, mutta Guinnessiin en koskenut. Pelkkä Guinnessin tehtaan lähistöllä leijunut maltaan haju sai edellisen aterian kiipemään kurkkuun.
Elenalla oli runsaasti italialisia ystäviä Dublinissa, joiden seurassa vietimme suurimman osan ajasta puhuen italiaa. Ja sen kerran kun joku erehtyi puhumaan minulle irantilaisella vahvalla aksentilla, en meinannut ymmärtää sanakaan.
Lentomme takaisin Italiaan lähti Belfastista, jonne matkustimme jo aamusta, jotta meillä olisi aikaa tavata kaverini Johanna. Johanna toimi meille paikallisoppaana ja pääsimme tutustumaan hänelle tärkeisiin paikkoihin, kuten yliopistoon ja sen läheiseen burritoravintolaan.
Belfastissa oli myöskin eurooppalaiseen tapaan rakennettu joulutori, jonka ihmeellisin koju oli Suomen lipuin koristeltu. Kojussa italialainen pariskunta möi suomalaista turistirihkamaa ja tarjosi sateiseen Belfastiin illuusiota kaukaisesta, kylmästä ja mystisestä Suomesta. Meille he tarjosivat piparia ja kutsun pikkujouluihin. Jäi valitettavasti nämä suomalaisitalialaiset pikkujoulut näkemättä, koska lentomme lähti samana päivänä.
Kotimatka oli taas yhtä odottelua, koska lennon myöhästyminen kahdella tunnilla sekoitti kaikki meidän etukäteen laatimat aikataulut. Jouduimme odottelemaan Milanon rautatieasemalla vielä kaksi tuntia junaa, koska emme ehtineet edelliseen. Alkuperäisen matkasuunnitelman mukaan meidän olisi pitänyt olla Veronassa jo kymmenen maissa, mutta lopulta avasin kotioven joskus kolmen tienoilla yöllä. Rankka reissu, mutta tulipa tehtyä.
Tuliaisena Dublinista sain flunssan, liekkö syynä ollut vetoisen ikkunan edessä nukutut yöt. Toivottavasti olo paranisi pian, niin pääsisin tekemään jotain ja päivätkin menisivät siten nopeammin. Lasken nimittäin tunteja siihen, että pääsen kotiin. Olo on kuin lapsena joulua odottaessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti