Vieraita talossa

Muuton jälkeen joku muukin innostui asunnostamme, sillä koko viikon meillä on ollut tupa täynnä vieraita. Matkustin sunnuntaina Milanoon hakemaan Helenaa ja samalla katsomaan miljoonakaupunkin vilskettä. Helena löytyi Bergamon asemalta ja ensimmäinen itla vietettiin Hostelli Rotassa korealaisten tyttöjen kanssa, jotka osasivat puhua korean lisäksi saksaa. Niinpäs tuli minunkin ja wohl:lle käyttöä. Kiertelimme maanantain Milanon kaupoissa ja tapasimme myös viikon toista suomalaisvahvistusta Ramia mäkkärin kulmilla. Rami sai houkuteltua Veronaan vielä Milanossa opiskelevan Helmin, joten talo oli tiistaina täynnä, kun saimme siirrettyä rinkkamme Millenium Residencestä Viale Christofor Colombolle.


Alkuviikon kiersimme Veronan nähtävyyksiä ja pieniä pubeja. Ja eräältä pubireissulta kotiin kävelessämme tutustuimme lähihuoltoaseman ihmeeseen, maitoautomaattiin! Pakollisten baarinjälkeissnägärieväiden sijaan joimme maitoa kotimatkan.

Keskiviikkona vietimme feste finalndese suomalaisvieraidemme kunniaksi. Suomalaista juoma- ja juhlakulttuuria katsomaan kutsuimme myös ulkomaalaisia ystäviämme, joista kaukaisin vieras oli koreasta. Ilta meni pullaa leipoessa ja syödessä sekä boolia naukkaillessa. Hieman hiprakkaa lisätäksemme pelasimme juomapelejä ja äärettömän äänekästä eläinsokkoa. Ilmeisesti epämääräinen määkiminen ja haukkuminen oli liikaa naapureillemme, koska oveemme koputeltiin ja aamulla ovenkahvasta löytyi talon järjestyssäännötv tärkeimmät kohdat alleviivattuina sekä lappu, jossa pyydettiin jatkossa hieman rauhallisempaa käyttäytymistä. Seuraavana päivänä kaikki käyttäytyivät hieman rauhallisemmin...



Saattelin Helenan aamulla kuuden junaan ja juoksentelin takaisin asunnollemme. Herättelin muut ja puuron syötyämme pakkasimme taas reput ja vedimme jalkaamme lenkkarit. Suuntana taas Gardajärvi, mutta tällä kertaa teimme matkaa vuokra-autolla. Aloitimme Gardan kierroksen nousemalla autolla serpentiiniteitä vuorille. Vuokra-automme Punto kakisteli hieman jyrkkiä nousuja vastaan, mutta nousi kiltisti aina kilometriin asti. Kiersimme koko Gardan ympäri pysähdellen välillä pieniin kyliin ja poukamiin.

Kotimatkalla pistäydyimme Ikeassa täydentämässä asuntomme varustusta. Sain vihdoin ja viimein täkin itselleni ja voimme myös leikata juustoa muulla kuin kuorimaveitsellä. Ikeassa sorruimme syömään ruotsalaisia lihapullia perunoilla ja puolukkahillolla. Skandinaavista koti-ikävää helpotimme ostamalla purkin puolukkahilloa myös kotiin.

Huomenna Rami lähtee aamulla takaisin Suomeen, mutta saamme tilalle vieraita Virosta. Eräs taiteilijaopiskelija Milanosta tulee vierailulle siskonsa kanssa. Tiedossa on luultavasti taas uusi kaupunkikierros ja Sprizit Piazza Erbellä.

Osoitteeni on: Viale C. Colombo 97 appartamento 18(Somma), 37100 Verona, Italy

Io ho bicicletta molto brutta!

Rikoin tänään yhden polkupyöristämme. Ajoin ruokatunnilla kaupunkiin lääkikseltä katsomaan Elenaa. Pyörä oli jo aamulla hieman oireillut: nostin ketjut pari kertaa ja lisäksi polkimet jotenkin tuntuivat kummallisilta. Koska olen aikamoinen käsi kaikkien teknisten vehkeiden kanssa, lähdin polkemaan Wheelerillä myös kaupunkia kohden. Juuri ennen matkan suurinta ja vilkkainta risteystä maailman paskimman pyörän koko keskiö irtosi. Vältyin suurelta tapaturmalta, mutta Wheeler sai pari potkua ja kirosanaa osakseen. Nyt haaveilen sitten upouudesta polkupyörästä, jossa olisi toimivat jarrut, vaihteet ja ei niin paljon tippuvia osia kuin Wheelerissä. Täytynee vain keksiä pyörän rahoitus ennen pyöräkauppaan astumista.

Olemme lanseeranneet suomenkieleen uuden sanan: olla enniona. Ennio on vuokraemäntämme tuleva puoliso. Ennio on perinteinen italialainen mies, joka ei paljon kotitöitä tee. Enniolla on aina huomauttamista naisensa tekemisistä, koska Ennio vain tietää aina paremmin. Ennio istuu siis kotona jalat pöydällä eikä koske ikinä tiskeihin eikä likaisiin vaatteisiin. Ennio ei tunne sanaa tasa-arvo, koska Ennion tietää, että miehet ovat naisia parempia. Enniona olo on siis todellista sikailun juhlaa ja suuri miesten etuoikeus Italiassa. Henri yrittää aina välillä vedota sisäiseen ennioonsa, jotta voisi välttää kotityöt. Onneksi asunnossamme asuu kaksi suomalaista feministiä, Elina ja minä, ei siis Henri.

Koulussa tämän italialaisen ennioasenteen huomaa hyvin, miehet tekevät ja naiset katsovat. Tai ehkä minun pitäisi olla vain hieman uteliaampi ja ahkerammmin kysyä pääsisinkö puikkoihin...

Loppuviikko menee Helenan saapumista odottaessa. Lauantaina menemme Henrin ja Elinan kanssa taide- ja muotoilumessuille, jotka ovat ilmeisesti melko iso tapahtuma Veronassa. Ja sitten sunnuntaina reissaan Bergamoon hakemaan Helenaa asemalta, jonka jälkeen matkustamme Milanoon ja yövymme hostellissa. Milano on melkoinen miljoonakaupunki, katsotaan miten hyvin selviämmme hostelliimmekaan...

Lisää kuvia Gardan matkasta
http://www.facebook.com/album.php?aid=40695&l=63900&id=597318788

Viimeinen vuorella on mätämuna....

Voi Veikka Gustafsson sentään!

Reppu täyteen eväitä, lenkkarit jalkaan, arskat päähän ja menoksi. Matkustimme aamubussilla Gardajärvelle Malcesinen kylään ja englantilaisista "youknow" -turisteista eroon päästyämme leikimme vuorikiipeilijöitä nousten kohti Malcesinen huippua. Mikäs sen tervehenkisempää kuin nauttia aamuauringosta ja mahtavista Gardajärven ja vuoriston suomista näkymistä reisien ja takapuolen huutaessa hallelujaa. Ilma oli mitä parhain, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli noin 25 astetta. Italiassa voi lokakuussa tulla melkoinen hiki topissa ja shortseissa.

Reitti huipulle oli aika helppo, sillä jalattomille italialaisille (ja ehkä myös muille turisteille) oli tehty aika pitkälle autotietä kuljettavaksi. Melkein metsässä kasvaneina suomalaisina kehitimme kuitenkin omat reitit metsikköihin ja saimme ehkä enemmän irti kauniista vuoresta kuin gondolihissillä ylös kulkevat muut turistit.


Kiipesimme ylöspäin pari tuntia ja saavutimme miltei kilometrin korkeuden.
Matkalla ylöspäin tuli vastaan idyllisiä pieniä kyliä, jossa lehmät laidunsivat ja mummot kitkivät kasvimaatansa. Kohtasimme myös yllätyksen keskellä peikkometsää.

Italiassa olon aikana olemme nauraneet maailman rumimmalle autolle Fiat Pandalle. Olemme ilkkuneet sen pientä kokoa ja epäilleet sen suoriutumista auton tehtävistä. Eilen kuitenkin koimme melkoisen yllätyksen vuoristossa kun vieressämme nousi pari Fiat Panda Trekkingia ketterämmin kuin me. Se sittenkin on toimiva auto!

Alastulo olikin paljon helpompaa kuin ylös könyäminen. Tunnissa palasimme takaisin Gardan rantaan huljuttelemaan varpaita ja vaihtamaan hikisiä sukkia. Uimaan emme päässeet, koska Malcesinen rannat eivät oikein siihen soveltuneet. Ennen bussin lähtöä ihastelimme vielä auringon painumista vuorten taakse. Sunnuntai oli ehdottomasti paras päiväni Italiassa. Kummasti se masennuskin ja koti-ikävä jäivät sinne vuorille...

Sängynpohjalta kukkuloille

Pakkasin taas rinkkani torstaina ja muutin Millenium Residenciin. Asumme Elinan ja Henrin kanssa samassa huoneessa, minun sänkyni sijaitsee keittiössä. Ilmeisesti ahdas tila rupesi ahdistamaan, podin nimittäin eilen pahinta ahdistusta koko Italiassa olon aikana. Lenkki, pitkät päiväunet eikä itkupuhelut äidille ja Helenalle auttaneet. Kyselin äidiltä nukkumapaikkaa ensi kevääksi ja katselin jo töitä Työvoimatoimiston sivuilta. Jopa Kajaani tuntui houkuttelevammalta vaihtoedolta kuin kevät Veronassa.

Tänään kaikki on sitten tuntunut aivan erilaiselta. Aamulla heräsin siihen kun Elina kattoi aamupalaa parvekkeelle päiväpeiton päälle. Aamuauringon innostamina lähdettiin aamulenkille kukkuloille. Lenkki venyi parituntiseksi mäkitreeniksi ja maisemien ihannoinniksi.

Lenkin jälkeen kiirehdimme Mensalle (yliopiston ruokala) syömään, koska kaupunkiin oli saapunut Siennalaisia kavereitamme. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että mensalla voi juoda ruokajuomana viiniä. Suomessa tällainen ei voisi olla mitenkään mahdollista, kaikki joisivat itsensä humalaan koulussa...

Toimimme siis päivän turistioppaina kun esittelimme Paulalle, Tiialle ja Sienna kielikurssilla italianryhmässäni olleelle Alicelle Veronaa. Tyttöjen mukana oli myös muita erasmusopiskelijoita ympäri Eurooppaa. Kiersimme kaikki suurimma nähtävyydet ja pistäydyinpä minäkin ensimmäisen kerran Veronan Duomossa, joka oli kuin suoraan Las Palmasista kirkon edustalla heiluvien palmujen vuoksi.
Ennen Duomoon menoa eksytimme Henrin ja Elinan kanssa vieraamme ja löysimme ehkä maailman hauskimman kaupan. Kauppa myy sisustustarvikkeita, mutta kauppa sinänsä on myös omistajapariskunnan toimisto ja työtila. Löysin niin monta kivaa tavaraa, jolla olisin voinut kotiani sisustaa...

Eksyimme taas Sottoriva 23 -baariin aperitiiveille. Taidamme olla siellä kohta vakioasiakkaita, sillä eilenkin pistäydyimme siellä Hippi-illassa juomassa viinilasilliset saksalaisten tyttöjen kanssa. Nyt vietämme sitten kalsari-iltaa hyvää kuohuviiniä juoden uudet legginsit jalassa. Menin tänään sukkakauppaan ja tuhlasin siellä pienen omaisuuden. Ei pitäisi sukkien loppua aivan heti kesken, vaikka ei päästäisikään pesemään pyykkiä pitkään aikaan. Maanantaina meille tulee tänne väliaikaiseen asuntoon pesukone ja saan vihdoin puhtaat vaatteet niskaan..

Huomenna suuntaamme Garda-järvelle. Tarkoituksena olisi kiivetä vuorille ja ehkä pulahtaa Gardan veteen. Eihän kukaan voi olla mieli maassa sellaisen retken jälkeen.

Hygienian huipulla

Unohdin pakata tyokenkani ja suojalasini mukaan Suomesta. Saan ne ensi viikolla, kun Helena tulee kaymaan kylassa Veronassa. Joka paiva klinikassa ollessani eras hoitaja valittaa minulle, koska minulla ei ole oikeanlaisia tyokenkia. Olen sanonut hanelle, etten viitsi ostaa uusia, silla minulla on jo kahdet ja viikon paasta saan omani. Ihmettelen tata tyokengistani tullutta halya, koska muuten klinikassa hygienia-asiat ei ole tyontekijoilla hallussa.
Esimerkiksi kasia ei ikina desinfioida. Ei ennen potilaan hoitamista, ei sen aikana eika sen jalkeen. Hyva kun joku pesee edes kadet.
Potilaiden valilla poria, imureita ja pintoja ei desinfioida laisinkaan.
Eristyspotilasta hoidettaessa on aivan normaalia menna eristykamppeissa naapuriboksiin tai vaikkapa kahvihuoneeseen.
Kaikissa paikkauksissa ja tietenkin juurihoidoissa kaytetaan kofferdamia (sellainen kuminen suojaliina, jolla estetaan syljen meno preparoitavaan hampaaseen). Tanaan kofferdamia laitettaessa kofferdamia hampaassa kiinnipitava klammeri lensi lattialle. Laitoin sen kiltisti likasten instrumenttien laatikkoon. Hammaslaakari ja varmaan viisi kandia yritti etsia puhdasta vastaavaa boksista, mutteivat sellaista loytaneet. Niinpas tama saastaisella lattialla kaynyt klammeri huljuteltiin hieman kasidesilla ja nakattiin takaisin potilaan suuhun. Enpas haluaisi joutua taalla hammaslaakariin.

Eilen vuokraemantamme kokkasi meille tyypillista Veronalaista risottoa. Etukateen hieman pelkasin tata illallista, koska vuokraemantamme ei ole kauhean hyva kokki. Hanhan on muuttanut vasta nelja vuotta sitten mamman hoivista (32-vuotiaana!) ja opettelee vasta ruoanlaiton saloja. Ruoka oli kylla aivan mainiota. Tuoksu oli kuin joulupuurossa, koska risotossa oli ripaus kanelia. Vuokraemannan tuleva mies on hanakka esiintymaan suurena Suomen asiantuntijana, koska han on kaynyt siella kerran kymmenen vuotta sitten. Ja osaahan han puhua suomeakin (ainakin vuokraemannan mielesta), koska osaa sanoa maito ja kermaviili. Onneksi tama piinallinen illallinen paattyi kuitenkin lyhyeen, koska pariskunnan piti lahtea jo tunnin paasta primi piatin jalkeen tangoamaan.

Pakkasin taas eilen rinkkani ja tanaan siirrymme sitten evakkoon Residenca Milleniumiin, jossa asuu ehka puolet erasmusopiskelijoista. Odotan innolla uusiin ihmisiin tutustumista, luultavasti joku heista osaa englantiakin. Kurssikaverini kun eivat oikein puhu muuta kuin italiaa. Henri kysyi yhdelta kurssilaiseltamme mita kielia han puhuu. Poika puhuu italiaa, hieman englantia ja slangia. Saan itsekin lisata kainuun murteen osaamieni kielien listaan...

Kuvatuksia

Aidille, isalle ja pojille pari linkkia valokuviin. Niin ja muillekin kiinnostuneille..

http://www.facebook.com/album.php?aid=37801&l=c37a5&id=597318788

http://www.facebook.com/album.php?aid=37531&l=07d76&id=597318788

http://www.facebook.com/album.php?aid=37066&l=a0986&id=597318788

Jostain syysta tama linkittaminen ei ota onnistuakseen, joten aiti ja iska kiltisti kopioi ja liittaa kyseiset osoitteet. Ja apua sitten kysytaan Lasselta tai Harrilta.



Parasta paivassa oli pyoralla polkeminen kouluun. Voi sita vapauden tunnetta, kun polkasin italialaisen romuni liikkeelle ja tunsin pakokaasunkatkuisen tuulen kasvoillani. Ohitin monta autoa ja olin koululla 20 minuuttia nopeammin kuin bussilla. Kylla elama on ihanaa!

Vieraissa verkoissa

Vaikeasti tavoiteltava netti löytyi lähempää kuin uskoinkaan. Avasin koneen kodissamme ja pääsin hakkeroitumaan jonkun toisen nettiyhteyteen. Enkä tunne itseäni lainkaan syylliseksi.
Olemme nyt hetkeksi päässeet asettumaan asuntoomme, tosin hieman poikkeavin järjestelyin. Asumme nimittäin tällä hetkellä vuokranantajamme kanssa. Tämä tuli ilmi vasta sitten kun saavuimme paikan päälle tavaroidemme kanssa.
Vuokranantajamme on menossa naimisiin 20 päivä ja hyvin konservatiivisena ihmisenä hän ei voi asua aviomiehensä kanssa ennen häitä. Siispä hän asuu meidän kanssamme häihin asti. Kummallista on se, että aviomies kuitenkin nukkuu osan öistä tuolla viereisessä huoneessa... Asumisjärjestelyt ovat menneet kaikesta huolimatta aika kivuttomasti, eilen tosin saimme valituksia siitä, että pesemme pyykkiä liian usein (kolme koneellista viikon aikana) ja ohjeistusta siitä, ettei asuntoa kannata lämmittää sähköuunin avulla. Mitenköhän tyhmänä hän meitä pitää...?

Viime torstaina kävimme erasmusapertiiveilla yliopiston lähellä. Heti kun astuimme sisään baariin meitä lähestyi italialainen poika, joka huusi jo kaukaa "You must be finnish! Finland is so great!" Kävi ilmi, että poika oli opiskellut viime vuoden Jyväskylässä ja hän oli pitänyt Suomesta todella paljon. Kyseisenä iltana keskustelimme vain tämän pojan kanssa, joten muihin erasmusopiskelijoihin ei tullut kauheasti tutustuttua. Tapasimme myös italialaisen, joka puhui hieman suomea. Poika tosin tarvitsi hieman rohkaisuryyppyä ennen keskustelua. Suomalaiset tavat olivat siis hyvin hallussa.

Kävin perjantaina kampaajalla. Pienien kommunikaatio-ongelmien vuoksi tukkani on nyt kuin 7-vuotiailla pikkutytöillä: lyhyt, tasainen etutukka ja muuten tuollainen tasaiseksi leikattu olkapäille ulottuva vammakampaus. Näytän siis äärettömän typerältä. Parturi olisi halunnut tehdä minusta vielä entistä vaaleamman. Kieltäydyin kauniisti maan tavalle, kaikki samaan aikaan kampaajalla käyneet asiakkaat halusit piiloittaa vaalealla värillä tumman juurikasvunsa.

Rauhallinen sunnuntai sujui lauantain oktoberfesteistä selvitessä (join juhlissa puoli litraa olutta isosta tuopista, suuri saavutus). Sunnuntaisin joen vieressä kulkeva autotie on suljettu autoilta ja pyhitetty jalankulkijoille ja pyöräiljöille. Kävin kauniin sään houkuttelemana juoksemassa jokea seuraten lähikylään ja takaisin. Reitti on kyllä kaunis, vuoret siintävät horisontissa ja viiniköynnkset tuoksuvat tien vieressä.
Illalla kävimme vielä ulkona apertiiveillä kolmen italialaisen kanssa. Tapasin vihdoin Veronassa asuvan Elenan, johon tutustuin viime keväänä Oulussa hänen ollessa erasmusvaihdossa.

Kävin viime viikolla jo luennoilla. Tähän mennessä kaikki luennoilla käydyt asiat ovat olleet tuttuja, joten olen ymmärtänyt melko hyvin. Kirurgian luennot eivät vielä alkaneet, koska luennot oli yllätys yllätys peruttu. Ilmeisesti kirurgeilla maasta riippumatta on aina mahdollisuus omiin aikataulutuksiinsa. Kaikki luennot alkoivat muutenkin poikkeuksetta eri aikaan kuin lukujärjestykseen oli merkattu. Niin ja sihteeri kantoi kiltisti opettajalle kahvia ja vettä kesken luennon.

Tämä päivä on opiskelujen tiimoilta mennyt hieman reisille, koska yliopistolle saavuttuani ilmoitustaululla oli lappu, että kielikurssit on siirretty klo 16. Tulin sitten takaisin kotiin ja jumituin tähän netin ääreen. En jaksanut tarpoa ylipopistolle uudestaan, joten aloitan kouluviikkoni huomenna.

Oktoberfest

Studio odontoiartria

Ehka tarpeeksi moni uskollinen lukija piti eilen peukaloita pystyssa, koska jotenkin kummallisesti asiat jarjestyivat ja meidan ei tarvitse nukkua taivasalla seuraavaa kolmea viikkoa. Paasemme muuttamaan tanaan asuntoomme hetkeksi. 9. paiva meidan taytyy vaistya vuokranantajan vanhempien tielta, jotka tulevat tyttarensa haihin Napolista. Vihdoin 20. paiva voimme muuttaa pysyvasti asuntoomme. Asumme osan lokakuusta huoneistohotellissa, ihanan kalllista. Kaikki kaupungin hostellit on varattu koko lokakuun, koska ilmeisesti oikein kenellakaan opiskelijalla ei ole asuntoa.. Enka yhtaan epailisi vaikka viela ennen lokakuun 20. paivaa tapahtuisi jonkin uusi kaanne tassa asuntoasiassa.

Tanaan aloitin hampaan opiskelut. Olin tyylikkaasti myohassa ensimmaisilta luennoilta 1h 15 min ja loppujenlopuksi istuin siella vain 20min. Luennolla kasiteltiin tuberkuloosia ja syfilista ja niiden ilmenemismuotoja suussa. Kyseessa oli siis suupatologian luennot. Osallistun myos korvanenakurkku -tautien kurssille ja jollekin kirran kurssille. Aamupaivisin meilla on klinikkatyoskentelya eli muiden hammaslaakarien seuraamista. Taalla opiskelijat eivat tee oikeastaan lainkaan itsenaisesti potilastoita opiskelujen aikana. Professori ja muut opiskeijat olivatkin hieman ihmeissaan kun kerroimme hoitaneemme jo itsenaisesti potilaita. Joudummekin esittelemaan professorille ensi viikolla taitojamme fantomissa. Kyseessa on jonkinlainen poraamiskoe. Hui!

Toinen kumma juttu on se, etta suurinosa hammaslaaketieteen opiskelijoista on miehia. Suomessa hammaslaaketiede on jarjestaan naisvaltainen ala.

Nyt kun kaikki asunto- ja opiskeluasiat on jarjestetty taytyy ruveta etsimaan polkupyoraa. Matkaa meidan kampalta tanne ghettoon laakikselle on noin 6 kilometria. Bussit kylla kulkevat, mutta eivat todellakaan ikina ajallaan. Varmin tapa ehtia luennolle taitaa olla uskaltautuminen pyoralla tuonne liikenteen sekaan.

Taalla jokaisella on auto tai kaksi. Ja kukaan ei todellakaan kavele. Kaikilla opiskelijoillakin on oma auto. Ilma on aivan pakokaasuista harmaana ja tietenkin kadut aivan taynna autoja. Lenkkeily kaupungin tuntumassa tuntuu aivan itsemurhalta, koska ilmanlaatu on niin huono. Kavimme eilen juoksemassa asuntomme lahella ja sielta loytyi jonkinlaisia hiekkateita puistoista, jottei tarvitse aina menna autojen sekaan. Lenkkeily muutenkin on aika mielenkiintoista. Kaikki tuijottavat meita kuin olisimme jotain sirkuksesta karanneita. Kaikki.

Ahdistus ja koti-ikava ovat helpottaneet ja nyt kaikki tuntuu kauhean mukavalta ja mielenkiintoiselta. Viela kun tutustuisi paikallisiin ja muihin vaihtareihin. Niin ja paasisi kampaajalle ja ehka hieman shoppailemaan. Ehka... :)