Hygienian huipulla

Unohdin pakata tyokenkani ja suojalasini mukaan Suomesta. Saan ne ensi viikolla, kun Helena tulee kaymaan kylassa Veronassa. Joka paiva klinikassa ollessani eras hoitaja valittaa minulle, koska minulla ei ole oikeanlaisia tyokenkia. Olen sanonut hanelle, etten viitsi ostaa uusia, silla minulla on jo kahdet ja viikon paasta saan omani. Ihmettelen tata tyokengistani tullutta halya, koska muuten klinikassa hygienia-asiat ei ole tyontekijoilla hallussa.
Esimerkiksi kasia ei ikina desinfioida. Ei ennen potilaan hoitamista, ei sen aikana eika sen jalkeen. Hyva kun joku pesee edes kadet.
Potilaiden valilla poria, imureita ja pintoja ei desinfioida laisinkaan.
Eristyspotilasta hoidettaessa on aivan normaalia menna eristykamppeissa naapuriboksiin tai vaikkapa kahvihuoneeseen.
Kaikissa paikkauksissa ja tietenkin juurihoidoissa kaytetaan kofferdamia (sellainen kuminen suojaliina, jolla estetaan syljen meno preparoitavaan hampaaseen). Tanaan kofferdamia laitettaessa kofferdamia hampaassa kiinnipitava klammeri lensi lattialle. Laitoin sen kiltisti likasten instrumenttien laatikkoon. Hammaslaakari ja varmaan viisi kandia yritti etsia puhdasta vastaavaa boksista, mutteivat sellaista loytaneet. Niinpas tama saastaisella lattialla kaynyt klammeri huljuteltiin hieman kasidesilla ja nakattiin takaisin potilaan suuhun. Enpas haluaisi joutua taalla hammaslaakariin.

Eilen vuokraemantamme kokkasi meille tyypillista Veronalaista risottoa. Etukateen hieman pelkasin tata illallista, koska vuokraemantamme ei ole kauhean hyva kokki. Hanhan on muuttanut vasta nelja vuotta sitten mamman hoivista (32-vuotiaana!) ja opettelee vasta ruoanlaiton saloja. Ruoka oli kylla aivan mainiota. Tuoksu oli kuin joulupuurossa, koska risotossa oli ripaus kanelia. Vuokraemannan tuleva mies on hanakka esiintymaan suurena Suomen asiantuntijana, koska han on kaynyt siella kerran kymmenen vuotta sitten. Ja osaahan han puhua suomeakin (ainakin vuokraemannan mielesta), koska osaa sanoa maito ja kermaviili. Onneksi tama piinallinen illallinen paattyi kuitenkin lyhyeen, koska pariskunnan piti lahtea jo tunnin paasta primi piatin jalkeen tangoamaan.

Pakkasin taas eilen rinkkani ja tanaan siirrymme sitten evakkoon Residenca Milleniumiin, jossa asuu ehka puolet erasmusopiskelijoista. Odotan innolla uusiin ihmisiin tutustumista, luultavasti joku heista osaa englantiakin. Kurssikaverini kun eivat oikein puhu muuta kuin italiaa. Henri kysyi yhdelta kurssilaiseltamme mita kielia han puhuu. Poika puhuu italiaa, hieman englantia ja slangia. Saan itsekin lisata kainuun murteen osaamieni kielien listaan...