Voi Veikka Gustafsson sentään!
Reppu täyteen eväitä, lenkkarit jalkaan, arskat päähän ja menoksi. Matkustimme aamubussilla Gardajärvelle Malcesinen kylään ja englantilaisista "youknow" -turisteista eroon päästyämme leikimme vuorikiipeilijöitä nousten kohti Malcesinen huippua. Mikäs sen tervehenkisempää kuin nauttia aamuauringosta ja mahtavista Gardajärven ja vuoriston suomista näkymistä reisien ja takapuolen huutaessa hallelujaa. Ilma oli mitä parhain, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli noin 25 astetta. Italiassa voi lokakuussa tulla melkoinen hiki topissa ja shortseissa.
Reitti huipulle oli aika helppo, sillä jalattomille italialaisille (ja ehkä myös muille turisteille) oli tehty aika pitkälle autotietä kuljettavaksi. Melkein metsässä kasvaneina suomalaisina kehitimme kuitenkin omat reitit metsikköihin ja saimme ehkä enemmän irti kauniista vuoresta kuin gondolihissillä ylös kulkevat muut turistit.
Kiipesimme ylöspäin pari tuntia ja saavutimme miltei kilometrin korkeuden.
Matkalla ylöspäin tuli vastaan idyllisiä pieniä kyliä, jossa lehmät laidunsivat ja mummot kitkivät kasvimaatansa. Kohtasimme myös yllätyksen keskellä peikkometsää.
Italiassa olon aikana olemme nauraneet maailman rumimmalle autolle Fiat Pandalle. Olemme ilkkuneet sen pientä kokoa ja epäilleet sen suoriutumista auton tehtävistä. Eilen kuitenkin koimme melkoisen yllätyksen vuoristossa kun vieressämme nousi pari Fiat Panda Trekkingia ketterämmin kuin me. Se sittenkin on toimiva auto!
Alastulo olikin paljon helpompaa kuin ylös könyäminen. Tunnissa palasimme takaisin Gardan rantaan huljuttelemaan varpaita ja vaihtamaan hikisiä sukkia. Uimaan emme päässeet, koska Malcesinen rannat eivät oikein siihen soveltuneet. Ennen bussin lähtöä ihastelimme vielä auringon painumista vuorten taakse. Sunnuntai oli ehdottomasti paras päiväni Italiassa. Kummasti se masennuskin ja koti-ikävä jäivät sinne vuorille...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti